Etenkin valosta. Me täällä Pohjolassa elämme äärimmäisten valoilmiöiden keskellä. Valo, jonka väheneminen näkyy suoranaisesti kropassakin. Kun pukeutuminen paksuun pomppaan ja villamyssyihin alkaa, vartalo ottaa talvivaihteen päälle. Asento on jäykempi, hartiat nousevat ylös ja koko olemus on jotenkin puolustuskannalla. Lämmön haihtumisen estäminen on kovaa työtä. Haikeudella katselemme puita joista tuulenpuuska riipii säälimättä viimeisetkin kauniit lehdet, ja pelkät oksat enää vispautuvat tuulessa. Maisema avartuu ja hämärtyy, yksinkertaistuu. Värit katoavat. Elämme välitilassa, marrasaikaa. Marras -sanahan tarkoittaa kuolemaa, kuollutta (mors, mourir, morte). Minulle tämä vuodenaika on kuitenkin luovuuden aikaa. Mitä pimeämmäksi päivät ja illat muuttuvat, sitä innokkaammin availen kaappejani ja otan esiin paperit, pensselit, värit, kankaanpalat ja tilpehöörit. Pengon varaston pahvisäilöt. Työpöydällä notkuu erikokoisissa pinoissa puolivalmiita töitä, luonnoksia ja tarvikkeita, taidekirjoja, pienoisesineitä, nauloja ja nauhoja. Inspiraatio yllättää kesken ruoanlaiton, ryntään lisämään johonkin teokseen yksityiskohdan ja sillä välin keitos palaa pohjaan.
 |
| musiikkitalo |
Miksi minä en voi pitää tämän(kään) ulkonäöstä? Lasia, särmää, teräviä kulmia, epämääräinen muoto. Auts.
Hei Maisa,
VastaaPoistajuuri noin minäkin koen marraskuun tulon. Kaikki riisuuntuu, paljastuu, lopulta on vain maa lumen tulla ja ainainen hämäryys.
Kuitenkin tämäkin aika on jopa valokuvauksellinen, kun osuu oikeaan aikaa ja oikean valonsäteen kohdalle. Ja sisällä on mukavaa, voi kääriytyä vaikka huopaan ja lukea kirjaa tai katsoa elokuvaa tai kirjoitella tai piirtää! Maalaaminen vaati kunnon päivänvalon, mielestäni, mutta keinovalossakin onnistuu.
Ensi lumi sitten kirkastaa maailman.
Merkitsen itseni ensimmäiseksi lukijaksesi!
Kiitos Iines! En muista mitä kautta rantauduin sivuillesi mutta olen käynyt kurkkimassa kirjoituksiasi säännöllisesti:) Enpä tiedä vielä millaiseksi oma blogini muotoutuu, mutta seuraava postaus syntyy hyvinkin pian tämän lokakuisen iltahämärän avittamana.
VastaaPoistaKeskustelin juuri sisareni kanssa tästä uudesta talosta. Hän oli kanssasi aivan samaa mieltä sen ulkonäöstä. Aikoo käydä lähiaikoina kuulostelemassa sisäpuolta. Toivottavasti se on värikäämpää ja kiehtovampaa!
VastaaPoistaTäytyyhän tosiaan käydä arvioimassa sisätilat,vaikka ulkopuoli jättääkin kylmäksi. Akustiikka lienee kuitenkin upea :)
VastaaPoista